Mega's Metal Asylum interviews

Reilun kymmenen vuoden urakan ahkeroinut Hypocrisy julkaisi lopputalvesta uuden täyspitkänsä Catch 22:n, jonka ilmestyminen kaupan hyllyille tyhjästä yllätti monet puhumattakaan sisällöllisestä hienoisesta tyylinmuutoksesta. Metallin monitaiturina, kokopäivätyöläisenä sekä Hypocrisyn nokkamiehenä tunnetuksi tullut Peter Tägtgren soittaa täsmällisesti sovittuun aikaan perjantai-illasta, mutta vaikuttaa varsin väsyneeltä. Vastaukset tulevat pienen harkinnan jälkeen ja mies onkin varsin niukkasanainen, mutta tähän löytyy ymmärrettävät syyt.

- Onhan tässä Painin kanssa tekemäni haastattelut mukaan lukien tullut tehtyä varmaan jotain 250 haastattelua. Pääosin median vastaanotto uutta levyä kohtaan on ollut hyvä, vaikka monet ovatkin olleet hieman yllättyneitä levystä. Olemme kuitenkin olleet mukana musiikkibisneksessä varsin kauan ja toki olemme muuttuneet vuosien saatossa. Ikää on karttunut ja sitä on alkanut ajattelemaan hieman eri tavalla. Myös taidot ovat karttuneet niin sävellys- kuin tuotantopuolellakin ja toivottavasti olen niissä nyt parempi kuin ennen, tarinoi Peter haastattelun alkajaisiksi.
Tunnustan Peterille olleeni aina haltioitunut Hypocrisyn rouheasta ja massiivisesta kitaravallista.
- Tärkeintä tuon saundin luomisessa on, että ei käytä liikaa säröä, paljastaa Peter hieman yllättäen. Tekemällä saundista hieman paksumman saa sen kuulostamaan siltä, kuin siinä olisi paljon säröä kirkkauden ja puhtauden kärsimättä kuitenkaan yhtään.
Kuinka biisien tekeminen ja kitaransoittosi on sitten muuttunut vuosien varrella taitojen kasvaessa?
- Uusien biisien tekeminen on itse asiassa nykyään helpompaa kuin ennen, mutta kappaleiden nauhalle saaminen on jostain syystä paljon vaikeampaa. Uudella levyllä pyrin käyttämään paljon vähemmän seitsenkielistä kitaraa kuin aikaisemmin, vaikka siinä onkin hyvät puolensa mm. laajempi skaala ja mahdollisuus virittää se todella matalalle. Vaikka soittotaidot ovatkin kehittyneet, niin en silti ole vielä pystynyt kirjoittamaan täydellistä riffiä enkä usko koskaan moiseen pystyvänikään. Toki siihen aina pyrkii säveltäessä kappaleita kitaralla, mutta toisaalta ei olisi mitään järkeä jatkaa musiikin tekemistä jos moisen mahtiriffin pystyisi joskus tekemään, filosofoi mies kitaransoitostaan. Osaanhan minä soittaa myös aika montaa muuta instrumenttia. joskaan en ole kaikissa kovinkaan hyvä. Siksi onkin tärkeää yrittää olla edes yhdessä hyvä.
Kuinka erilaista sitten on tehdä biisejä Hypocrisylle ja Painille, sillä minusta tuntuu ajoittain siltä, että jotkut ideat ja osat Painissa voisivat olla Hypocrisyn levyllä ja päinvastoin.
- Biisien tekeminen Painille on ihan erilaista kuin Hypocrisyn kanssa. Painin kanssa sävellän materiaalin pääosin koskettimien ja sekvensserien kanssa ja onhan soundimaailmakin aika erilainen. Ainoa asia mikä näillä kahdella on yhtenäistä on se, että yritän olla mahdollisimman tyytyväinen lopputulokseen ja tekemiini riffeihin yms.

KAIKEN PAHAN ALKU JA JUURI
Kuinkas sinä Peter oikein ajauduit musiikin ja varsinkin hevin pariin?
- Kaikki alkoi kun olen vielä pieni skidi enkä osannut edes puhua. Osoittelin kuulemma radiota kohti kun sieltä tuli musiikkia ja hytkyin musiikin mukana. Siitä homma sitten alkoi ja aloin soittamaan kitaraa ja tekemään biisejä joskus 7-8 vuoden ikäisenä. Kitaran soitosta siirryin rumpujen pariin, joita paukuttelinkin 15 vuoden ajan vain siirtyäkseni takaisin kitaran pariin.
Peterin luettelemat suurimmat musikaaliset vaikuttajat eivät juurikaan yllätä.
- Alusta lähtien 70-luvun bändit kuten Kiss ovat olleet suuria vaikuttajia. Kun sitten 80-luvulla alkoi tulemaan brutaalimpia musiikkia kuten Venom, Possessed ja Celtic Frost, olin myyty ja siirryin kuuntelemaan niitä. Viime aikoina olen taas palannut 70-luvun musiikin pariin ja kuunnellut paljon vanhoja lapsuuden suosikkejani kuten The Doors, Led Zeppelin ja The Beatles, mutta periaatteessa kaikki mitä kuulen vaikkapa radiosta vaikuttaa minuun jollain tasolla. Viime vuoden parhaaksi levyksi on kuitenkin nostettava Rammstein Mutter. Sen lisäksi ei muita juurikaan mielenkiintoani herättäneitä levytyksiä julkaistu.
- Inspiraationi saan kuitenkin elämästä yleensä ja minulle musiikin tekeminen on puhdasta terapiaa, että saan sen kaiken paskan pois sisältäni mitä sinne on kertynyt. Tästä syystä sanoitukseni käsittelevätkin pääasiassa kaikkea mistä pidän ja varsinkin mistä en pidä.

UMPIKUJASSA?
Uusi levy on joka suhteessa hieman erilainen kuin mitä Hypocrisyltä on totuttu kuulemaan. Oliko tämä kenties tietoista ja oliko levyntekoprosessi jollain lailla erilainen aikaisempiin verrattuna?
- Kaikki lähtee jo levyn nimestä Catch 22 mikä on englantilainen sananparsi ja tarkoittaa umpikujaa tai pattitilannetta. Aloitimme biisien teon heti edellisen levyn valmistumisen jälkeen ja kirjoitamme jatkuvasti uutta materiaali vapaa-ajallamme. Laitamme kaikki ideat nauhoille, kokoonnumme yhteen ja alamme koostamaan ja muokkaamaan noista ideoista uusia biisejä. Useimmiten minulla on esittää kokonaisia valmiita kappaleita joita muokata kun Lars taas puolestaan saattaa soittaa kaksikin tuntia putkeen uusia riffejä, joista valita sitten sopivimmat ja tehdä niistä biisejä. Ehkä suurin muutos aikaisempaan on tuotantopuolella, joka on paljon ”amerikkalaisempi”, mutta kuten aina Hypocrisyn kanssa kannattaa varautua odottamaan odottamatonta, selventää Peter. Tosin onhan kitarat viritetty levyllä paljon alemmaksi kuin aikaisemmin ja riffit ovat paljon energisempiä ja aggressiivisempia.
- Olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen ja näin reilu puoli vuotta levyn tekemisestä olen
siihen edelleen tyytyväinen, mutta jos kysyt tätä samaa minulta vuoden päästä, niin saatan hyvinkin keksiä jotain valittamista.

HUOMISEN HUOLIA MINULLA EI
Musiikin tekemisen ja soittamisen lisäksi olet tullut tunnetuksi myös tuottajana, mutta metallimaailmaa kohautti tieto tuottajan pallin jättämisestä ja keskittymisestä puhtaasti kahteen bändiisi. Kuinkas nyt näin ?
- Mietin tuottajan hommista luopumista vuoden verran ja totestin vihdoin ja viimein, että nyt on hyvä astua syrjään niistä hommista ja keskittyä täysillä Painiin ja Hypocrisyyn, kertoo Peter päätöksestään. Promotoida levyjä, tehdä keikkoja ja kaikkea sellaista. Saatan yhä tuottaa parin bändiä aina silloin tällöin, mutta ne hommat otan iisisti.
- Hypocrisyn kanssa hommat toimivat tällä hetkellä todella hyvin ja Abducted levyn aikaiset ongelmat ovat nyt takana. Tuohon aikaan muiden jäsenten panos ja työskentely ei minua juurikaan tyydyttänyt ja Hypocrisyn taru oli lähellä loppua. Nyt kaikki on paljon paremmin ja pystymme puhumaan asioista ja tekemään päätöksiä, koska tunnemme toisemme hyvin ja tiedämme mitä haluamme toisiltamme. Levy-yhtiömme Nuclear Blastin kanssa kaikki menee myös todella hyvin ja uskomme, että he ovat meille paras mahdollinen lafka tällä hetkellä.
Peter vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä bändin nykytilanteeseen, mutta kuinka kova hinku teillä on päästä keikoille?
- Odotamme todella suurella innolla kesän kiertueita ja keikkoja. Tavoitteemme on potkia kuulijoita perseelle mahdollisimman isolla saapikkaalla. Toukokuussa on tarkoitus mennä kiertämään Yhdysvaltoihin ja kesän aikana on joitain festivaalikeikkoja. Tulemme myös melkoisella varmuudella tekemään jonkinlaisen Skandinavian kiertueen, mutta sen ajankohdasta minulla ei ole vielä tietoa.
Kuuleman mukaan ehdit soittaa Suomen listoillakin kärkisijoilla roikkuneen E-typen muutamalla livekeikalla. Kuinka moinen yhteistyö oikein alkoi ja onko sille odotettavissa jatkoa?
- Mehän olemme Painin kanssa samalla lafkalla kuin E-type ja olemme tavanneet toisemme joillain kekkereillä. Sitten kerran ollessamme syömässä samaan aikaan kaveri valitti, että hänellä ei ole kitaristia muutamalle keikalle ja vastasin voivani hoitaa kyllä homman. Loppujen lopuksi se oli hauskaa hommaa pyörittää tukkaa discohileiden edessä ja olihan siellä paljon hyvännäköisiä naisia mukana. Jatkosta en osaa tosin sanoa yhtään sen enempää.
- Olen viettänyt niin suuren osan elämästäni musiikin parissa ja aion myös jatkaa niin kauan kuin se on hauskaa, koska minusta hevi on minulle suuri haaste ja siitä saan kaiken energiani. Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka kuuntelevat metallia ja vaikka jotkut kasvavatkin pois metallista, perustavat ehkä perheen ja leikkaavat tukkansa, en minä ainakaan aio tukkaani leikata. Tosin se riippuu kyllä siitä kuinka paljon se iän myötä ohenee.

Kaiken materiaalin lainaaminen ja käyttö ilman lupaa on kielletty