Inferno

Impaled Nazarene
Inferno #12/2003


IMPALED NAZARENE – PALUU ASTIALLE

Nuclear metallin ainoat oikea sanansaattaja Impaled Nazarene on taas palannut Astialle parin vuoden tauon jälkeen äänittämään jatkoa hyvin menestyneelle Absence Of War Does Not Mean Peace -levylle. Infernolle tarjoutui eksklusiivinen mahdollisuus päästä rupattelemaan työn alla olevan levyn synty- ja äänitysprosessista bändin keulahahmo Mika Luttisen kanssa.

Miika ”Mega” Kuusinen

Kurvaan Astia-studion pihaan uskollisella kaurapuuron värisellä Lallillani sovittuna aikana heinäkuun 10. päivä. Bändi on ehtynyt olla studiossa jo kahdeksan päivää varatusta kahdesta viikosta ja ennakkoon saamieni tietojen mukaan jotain pitäisi olla jo valmiinakin. Mikäli paikka ei olisi jo entuudestaan tuttu, olisi lähes mahdotonta kuvitella ulkoapäin rähjäisen aaltopeltihallin pitävän sisällään reilun miljoonan mummon markkaa maksanutta studiota, jossa niin omistaja kuin laitteet ja bänditilat ovat huippuluokkaa. Arveluttaa hieman jättää oma motorisoitu nelipyöräinen kulkupelini pihaan, sillä Astian kanssa saman hallin tiloissa toimii myös autokorjaamo jonka potilaita on piha jo entuudestaan lähes täysi. Astun studion tiloihin sisään ja löydänkin yläkerran lounge-alueelta herra Luttisen jonka kanssa on tarkoitus albumin teon tiimoilta turista. Kättelystä ja muutamasta sanasta koostuvan tervetuliasseremonian jälkeen siirrymme suoraan itse äänitystiloihin kuuntelemaan muutamaa uutta rallia. Äänitykset ovat kuuleman n. 1,5 päivää aikataulusta jäljessä, mutta tästä huolimatta koko bändi vaikuttaa varsin levolliselta ja rauhalliselta. Äänittäjä ja suurvisiiri Anssi painaa play-nappulaa ja ämyreistä alkaakin pauhaamaan napakka rytinä, tosin mukana ainoastaan pelkät kitarat ja rummut. Pari biisiä kuunneltuamme koko pääkallopaikalla oleva bändi lukuun ottamatta basistia vaikuttaa tyytyväiseltä kuulemaansa ja minä myös. Bändi ei ainakaan ole antanut tuumaakaan periksi, sille sen verran kiukkuista menoa tuntui nauhalle tarttuneen.
Pikaisen kuuntelusession jälkeen jätämme loput bändistä jatkamaan hommiaan ja siirrymme Mikan kanssa miellyttäviin majoitustiloihin keskustelemaan hieman tarkemmin levystä. Kuviot levyn tekemisessä ovat jo tuttuja edellisiltä levyiltä: pari viikkoa äänittämistä, parin viikon tauon jälkeen viikko miksausta Finnvoxilla Karmilan toimesta ja päälle herra Jussilla masteroi koko komeuden. Anssi Kipon ja Astia studion valinnalle löytyy hetkeäkään miettimättä hyvät perusteet.
- Kippo on vaan niin perkeleen tarkka äänittäjä, että se ei päästä levylle virheitä. Toiseksi muihin studioihin verrattuna Astian oleskelutilat vaan paranee koko ajan levy levyltä mitä me olemme täällä käyneet tekemässä. Täällä on vaan niin vitun mukavaa, voi vaan olla. Löytyy isot kasat leffoja, on saunat, saatanan grillit ja kaikki. Totta kai, kun on Anssin kanssa äänittänyt jo aika monta levyä, niin se tietää minkälainen bändi me ollaan ja Anssiin pystyy luottamaan täysin. Ja Kippo osaa piestä meistä parhaat puolet pihalle ja se vittuilee meille, muttei liikaa. Repenkin se pisti ottamaan 36 ottoa jostain rumpujutusta, jonka jälkeen mies käveli niin vihaisen näköisenä ulos tupakalle, ettei sille uskaltanut edes sanoa mitään. Ja viimeksi kun oltiin täällä, niin piti laulamisen välillä käydä pihalla purkamassa vähän paineita ja heittelemässä pulloja seinään. Mutta sitten taas jatkettiin kuin ei mitään.

EI NAURATA
Levyn nimi All That You Fear kaipaa hieman selitystä, eihän noinkin karskien kundien luulisi mitään suuremmin pelkäävän.
- Nimessä tulee esille koko saatanan elämänskaala mitä oeln viettänyt ja minkälaista elämää sitä yleensä elää. On vaan alkanut pelkäämään nykyaikana enemmän kuin mitä ennen. Näkee paljon pahempia painajaisia ja kaikkea muuta sellaista. Musta tuntuu, että olen tullut vähintäänkin puolihulluksi kahden viimeisen vuoden aikana. Tuota fear-sanaa viljellään vähän kaikissa lyriikoissa ihan tarkoituksella. Tiedän jo etukäteen, että palautetta lyriikoiden yksipuolisuudesta tulee varmasti, mutta pelko on yksi levyn perusidea, joka pitää sen kasassa. Kaikki lyriikat on kirjoitettu vielä minä-muodossa. Toisaalta taas jutussa on sellainenkin jippo, että se olen minä jota te pelkäätte.
Lyriikat siis kuulostavat varsin henkilökohtaisilta tällä kertaa, mutta Mika on asiasta hieman eri mieltä.
- En nyt sanoisi ihan noinkaan. Ehkä tuo levy kuvaa omaa hulluutta tai matkaa siihen hulluuteen. Urgent Need to Kill -niminen biisi on hyvä esimerkki tästä, koska mulla on koko ajan sellainen tunne, että nyt tekisi melkein mieli tappaa joku. Kyllähän levyltä löytyy toki sitä vanhaa kunnon kristittyjen haukkumista, mutta se nyt on ihan aiheesta. Mihin Suomi on nyt poliittisesti mennyt keskustan ollessa johdossa, ollaan sensuroimassa pornoa ja nyt ollaan vielä ilmeisesti tuomassa videolakiakin takaisin. Se, mikä vielä jokin aika sitten oli järkevään suuntaan kehittymässä oleva avoin yhteiskunta, on nyt ottamassa takapakkia tällä hetkellä aika rajusti.
- Itse asiassa tuo Kohta ei naura enää Jeesuskaan -biisi tuli vaan ihan siitä, että seurasin uutisia. Mulle oli rehellisesti sanottuna järkytys, kun luin Helsingin Sanomien artikkelia jossa kerrottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto kokoontuu kirkon kanssa kerran viikossa päivälliselle, missä kirkko neuvoo mihin suuntaan meidän ulkopolitiikkaa pitäisi viedä. Vuonna 2003 tommosta, kyllä nyt on jotakin vittu vialla ja pahasti. Tuo biisin nimi vaan välähti yhtäkkiä jossain keikkareissulla ja se kuulosti niin vitun hyvältä, että siihen oli pakko tehdä lyriikat.
Alkuperäiseen teemaan palaten Ruotsissahan kirkkoa ollaan muuten erottamassa valtiosta.
- Kyllä ja Suomeen pitäisi saada ja sama homma. On aika käsittämätöntä, ettei yksikään puolue ole ajamassa tuota. Tai olihan ne nuorsuomalaiset aikoinaan, mutta niiden menestys nyt oli mitä oli. Suomessa vallitsee nyt just se poliittisesti korrekti ilmapiiri, mikä on nimenomaan tullut jenkeistä Eurooppaan.
Kukaan ei uskalla sanoa tai tehdä mitään radikaalia.
- Aivan. Noh, noissa mun sanoituksissa on todella radikaaleja juttuja ja tiedän jo nyt, että niiden perusteella tulee syytöstä taas vaikka mistä. Mutta rehellisesti sanottuna se ei kiinnosta mua enää vittuakaan. Koko levy on oikeastaan yksi iso ”haistakaa vittu kaikki” että…
Iso keskisormi ?
- Todella iso!

SORRY NO BONUS
Mikan mukaan levylle päätyy 13 kappaletta eikä yhtään ylimääräistä ole tarkoitus äänittää.
- Ei tule yhtään ylimääräistä. Tässä on myös se juttu, että luku 13 on se mitä ihmiset pelkää ja se sopii levyn konseptiin täydellisesti. Alun perin meillä oli kyllä ideana levyttää yksi mun tekemä ylimääräinen biisi, mutta mä en ehtinyt saamaan sitä valmiiksi. Sairastuin taas jälleen kerran stressin takia keuhkoputken tulehdukseen ja jouduin olemaan 10 päivää treenikämpältä poissa. Ruvettiin sitten laskeskelemaan noita biisien kestoja ja tultiin siihen tulokseen, ettei mitään ekstrabiisejä tarvita. Levy on niin jämerä paketti, että pannaan se biisi sitten vaikka seuraavalla levylle.
Kokonaispituutta levylle kertyy n. 43 minuuttia mikä on samalla myös pisin koskaan tehty Impaled Nazarene levy. Kestoa tulee keskiarvoisesti noin rapia kolme minuuttia per biisi.
- No sitä luokkaa joo. Tuo Kohta ei naura enää Jeesuskaan on 2’15 ja pisin biisi kestää sellaisen neljä minuuttia, että aika lähellä ne kolmea minuuttia keskimäärin on. Ja kyllä levylle tulee variaatiota aika paljon. Oltiin aluksi, että ei tästä kovin nopeata levyä tule, mutta nyt kun ollaan sitä kuunneltu, niin huomattiin että eihän meillä ole kuin kaksi vähän hitaampaa biisiä. On se aikamoista tykitystä alusta loppuun. Sooloja tulee myös aika paljon ja se on ihan tarkoituksellista. Tuo uusi kitaristimme Tuomio on niin vitun kova soittamaan, että ei meinaa malttaa odottaa soolojen äänitystä.
Bändissä on tällä hetkellä viisi tasa-arvoista biisintekijää, jotka kaikki ovat laittaneet oman lusikkansa soppaan uuden levyn suhteen.
- Jengi meillä vaan tuo riffejä treenikämpälle tai oikeastaan ne on aika lailla valmiiksi tehtyjä kappaleita, joita sitten yhdessä sovitetaan. Rumpali tietty testaa, että sopiiko niihin hidas vai nopea komppi. Minä en niihin paljoa puutu mitä nyt saatan sanoa, että jokin kohta pitää vetää niin ja niin monta kertaa, että saan lyriikat järkevästi sovitettua. Kyllä koko touhu on hyvin demokraattista meininkiä. Tälle uudelle levylle minä tein yhden biisin, Jarno teki kolme, Reima ja Arkki taisvat tehdä molemmat neljä ja Tuomio vaan yhden, kun se ei ehtinyt niin kauaa bändissä olemaan. Ehkä levy ei kuulosta niin yhtenäiseltä, kun kaikki tekee biisejä ja onhan se vähän sellaista saatanan sekamelskaa. Levyltä löytyy kyllä kaikki death metallista black metallin kautta tuohon meidän grindipunkkiin.
- Tuomion kunniaksi on vielä sanottava, että vaikka ei ole varmaan ollut helppoa tulla tähän bändiin, niin äijä on sulautunut paremmin kuin hyvin porukkaan. Kyllähän me alun perin mietittiin, että josko Kippo olisi tehnyt kaikki kakkoskitarat ja soolot, mutta se idea hylättiin aika nopeasti. Meidän uudet biisit on kaikki sellaisia, joissa toinen kitara soittaa toista ja toinen toista ja tollasen treenaaminen neljästään olisi ollut aika hankalaa. Otettiin Tuomo sisään, pidettiin yhdet treenit jossa soitettiin meidän testibiisi The Lost The Lost Art Of Goat Sacrificing ja sen jälkeen asia oli selvä ja eikun tervetuloa bändiin. Tuomo on soittanut aikoinaan Antidotessa, ehtinyt kiertämään Eurooppaa eikä sillä ole mitään turhia kuvitelmia että me oltaisiin joku Slayer joka asuu viiden tähden hotelleissa. Ikinä ei ole ollut näin hyvä jengi koossa ja voin sen sanoa kyllä ihan suoraan, minä kun olen alusta asti mukana ollut.

HELPPOA KUN HOMMA TOIMII
Osmose puristaa lätyn pihalle marraskuun 3. päivä ja bändin kanssa sopimus on jälleen kerran katkolla. Herrat ovat ilmeisen tyytyväisiä vanhaan yhteistyökumppaniinsa.
- En sano levylafkan vaihtamisesta nyt mitään, katsotaan nyt miten ne tämän levyn duunaa ja jos ne duunaa tämän yhtä hyvin kun edellisen, päästään kiertueelle ja saadaan rahaa videota varten, niin ei meillä ole mitään valittamista. Jos siellä alkaa joku tökkimään niin meillä on täysin vapaat kädet tämän levyn jälkeen tehdä mitä halutaan. Olenhan sitä tietysti joskus miettinyt, että voisi olla ihan mielenkiintoista mennä jollekkin muualle lafkalle kokeilemaan miten hommat toimii. Mutta kun seuraa noita muita bändejä jotka on muilla lafkoilla, niin niillä tuntuu hommat tökkivän vähän koko ajan johonkin suuntaan. Edellinen levy on tähän mennessä myynyt jonkun 16000 kappaletta, joten olisimme monelle lafkalle liian pieni ja monelle taas liian iso orkesteri.
Uuden levyn jakelunhan Suomessa hoitaa jälleen kerran Spinefarm.
- Spinehän ei jakele Suomessa enää ollenkaan Osmosea, mutta meidän levy julkaistaan täällä taas Spinen lisenssillä. Me vaan sanottiin suoraan, että näin toimitaan ja sillä selvä. Osmosen hyvä puoli on juuri se, että me saadaan tehdä just mitä me halutaan. Me ollaan todella onnellisessa asemassa sen suhteen, koska me ollaan oltu niiden tallissa niin kauan. Ei Osmosella koskaan kitistä mistään ja yleensä yks puhelinsoitto riittää aina asioiden hoitamiseen. Joskus tuntuu kyllä, että ne voisi kysellä edes vähän enemmän. Esimerkiksi meidän lafkan promo-äijä oli tulossa Tuskaan tsekkaan bändejä ja kysyi voitaisiinko nähdä. Kerroin sille, että ollaan studiossa just tekemässä levyä ja eikö sun pitäisi tämä edes tietää, naurahtaa Luttinen. Kyllähän tämmöinen toiminta vähän mietityttää, että mitä ne siellä oikein touhuaa.
Mitään riskejä ei bändi kuitenkaan halua ottaa esimerkiksi laskujen maksamisen kanssa.
- Laskut on kaikki hoidettu etukäteen masterointia myöten. Studiostahan ei esimerkiksi masterit lähtisi minnekään, ennen kuin laskut on maksettu ja näin se on niin meille kuin Anssillekkin helpompaa. Kun masterointi on valmis, me saadaan CD:t käteen ja se on näkemiin. Pari tuntia tuosta, niin materiaali on matkalla kuriiripostilla kohti Ranskaa.

VINYYLIÄ, EI LATEKSIA
Yllättävää ei ole saada tietää, että All That You Fear -levy julkaistaan myös vinyyliformaatissa. Mikahan on tunnetusti vinyyli-ihmisiä henkeen ja vereen.
- Levystä julkaistaan 500 kappaleen vinyylipainos. Joka levystähän on tehty vinyyli ja aika monesta on tullut kuvalevykin. Se on vitun hyvä juttu, että Osmose vielä julkaisee vinyyleitä ja kyllä mä haluan sen ehdottomasti julkaista myös vinyylinä. Kyllähän sen tosin huomaa, että vinyylin myynti on laskenut. Kun edellinen levymme tuli ulos, niin tuhannen kappaleen vinyylipainos kesti myydä loppuun noin 1,5 vuotta. Kuvalevythän ei myy enää ollenkaan ja siksi tästä levystä ei sellaista tehdäkkään. Absencesta… me suunniteltiin kyllä ja kuvalevy, mutta ei sitä koskaan julkaistu.
Vinyyli pitää pintansa kuitenkin vielä UG-piireissä…
- …niin, mutta kun ei me enää UG-piireissä myydä.
Niin te kun myytte 15000 kappaletta liikaa joka levyä.
- Joo ja musiikki on liian melodista ja löysää ja ties mitä. Mutta jos otetaan esimerkiksi tuo uuden levyn avausbiisi, niin vittu näyttäkää mulle toinen suomalainen bändi, jonka kahdeksas levy alkaa tuommoisella biisillä missä ei oo mitään vitun melodiaa. Tuo biisi olisi voinut olla Tol Cormpt Norz Norz Norz:lla paitsi että se on soitettu kaksi kertaa nopeammin ja paremmin. Eikä levy tietystikään saisi olla Karmilan miksaama, sehän se on suurin demoni mitä tänä päivänä löytyy. Tämä bändi on ollut kasassa 13 vuotta ja kun tehdään 8. levyä, niin kyllä minä haluan että se kuulostaa hyvälle eikä miltään saatanan Rapturelta. Kuunnelkaa sitä jos tämä ei kelpaa.
Impaledin tuotannosta jokaiselle levylle taitaa löytyä niin ihailijansa kuin vihaaja.
- No fanikantahan meillä on jo varmaan kolme kertaa pyörähtänyt. Ensin oli ne alkupään fanit, sitten oli just se Latex Cult & Rapture -ryhmä ja sitten Nihili:stä eteenpäin on taas uusi jengi. Absencella… me saatiin aivan helvetisti uusia faneja. Vitun moni sanoikin, että se on ensimmäinen levy jota pystyy kuuntelemaan, että on viimeinkin hyvät saundit. Teki niin tai näin, niin aina löytyy joku, jonka mielestä teit väärin. Se on näitä bändissä olemisen ihanuuksia. Mutta ei se kosketa meitä enää millään lailla. Kuten kaikki tietävät, niin tämä bändi on saanut kaikista eniten suomalaisesta bändeistä paskaa niskaan, joten nykyään se menee täysin ohi korvien.
Levyn kansitaide taitaa tässä vaiheessa olla vielä aika ideatasolla.
- Itse CD:stä ei vielä tiedetä, tuleeko tavan CD vaiko digipack. Meillä on kannet vielä 90% auki tällä hetkellä, mutta päätettiin että äänitetään levy ensin valmiiksi ja sitten vasta ruvetaan miettimään niitä kansia. Meillä on kuitenkin kaksi viikkoa aikaa ennen miksausta ja kun levylafkan väki on lomalla koko elokuun, niin meillä on kuukausi aikaa saada aikaiseksi toimiva paketti. Mitä noihin eri formaatteihin tulee, niin kyllähän Osmose olisi halunnut, että me äänitetään joku ylimääräinen biisi, jonka olisi sitten voinut julkaista jollain 7000 kappaleen limited edition digipackin bonuksena. Mutta kun kerran sairastuin, niin en minä väkisin ala tekemään mitään huonoa biisiä. Mulle riittää, kun ollaan yksi Rapture tehty, saatana.

VIINAA, VIINAA TSAT TSAT TSAA
Onko Rapture sitten niin huono, kun pitää oikein moneen kertaa manata ko. levyä ?
- Onhan se meidän huonoin levy. Biiseissä ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta koko tuotanto on aivan järkyttävä. Siinä on niin huono kitarasaundi, että jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että mitä me ollaan silloin oikein mietitty. Silloin vaan viinanjuonti kiinnosti enemmän kuin musiikin tekeminen ja sen kyllä kuulee, naurahtaa Mika.
Nykyään ei sitten ilmeisesti keittoa oteta soittosessioiden aikana vanhaan malliin ?
- No esimerkiksi tuo Reima ei olisi pystynyt millään pieksemään noita rumpuja päissään tuolla nopeudella kuin mitä ne nyt nauhalla on. Kaikki levyt Nihilistä eteenpäin on nauhoitettu selvin päin. Sitä ennen me nauhoitettiin aina kännissä tai krapulassa mikä on kuultavissa. Siellä on niin järkyttäviä virheitä päästetty levylle, että sellaisia saisi olla korkeintaan demolla. ”Joo ei se kuulu seasta, pannan vittu kaikua sinne” –tyyliin niitä tehtiin. Kyllähän sitä vieläkin pystyy ottamaan sooshia silloin, kun ei ole oma soittovuoro ja niin me ollaan tehtykkin. Mutta jos esimerkiksi kitaristien pitää seuraavana päivänä soittaa omia osuuksiaan, niin edellisenä päivänä ne ei ota viinaa ettei vedätä missään rapulassa sormet jäässä. Tosin kun esimerkiksi viimeiset rumpujutut oli soitettu, niin tuo Reima veti itsensä sellaiseen koomaan että oksat pois.
- Piti pää nollata, heittää Reima taustalta.
Aikaa rapulapäiviin ei siis ole varaa tuhlata.
- No ainakin viikko olisi näissä sessioissa pitänyt olla enemmän aikaa. Meillä on nykyään niin hankalia biisejä, että minä en ikinä opi soittamaan niitä kitaralla. Edellisen levyn joitain biisejä vielä opin, mutta nyt olen täysin hukassa. Ja onhan nuo meidän hommat menneet silleenkin ammattimaisemmaksi, että ennen treeneissä mulle sanottiin, että soita ysiväli, sitten ykstoista ja takasin seiskaan. Nykyään kaverit sanoo, että pane Fis, sitten B ja C ja meikä seisoo siinä, että mistähän ihmeestä te nyt oikein puhutte. Mun mielestä me asetettiin edellisellä levyllä tälle bändille aivan uusi taso ja olisi aivan naurettavaa, jos omalla dokaamisella tai hörhöilyllä munattaisiin tämä levy. Tämän levyn on yksinkertaisesti pakko olla parempi ja nopeampi, tässä pitää olla paremmat biisit ja parempi tuotanto. Eikä me olla ikinä treenattu niin paljon kuin tätä levyä varten ja sen kyllä pitäisi kuulua. Varsinkin Reima on käynyt itsekseenkin pieksemässä noita kannuja. Tuo Tuomionkin tekemä Halo of Lies on sellaista saatanan mättöä, että kun kuunneltiin tuossa Morbid Angelia niin huomattiin, että mehän mennään jumalauta samalla biitillä.
- Ainakin melkein, huikkaa Reiman kahvinkeiton lomasta väliin.
- Noh kyllä se vaan mennee, jatkaa Mika ja Reima myhäilee taustalla.
Pakko se on uskoa, kun miehet noin väittää ja marraskuussahan tuo on jokaisen itsensä kuultavissa. Jutustelumme Mikan kanssa jatkuu vielä toista tuntia. Esille tulee niin Mikan haaveet päästä Valion Gefilus piimän sponsoriksi, koska ”se on monet aamut ja äänen pelastanut” kuin suunnitelmat julkaista seuraavaksi Nosturissa nauhoitettu live levy ”että saisi ne vanhatkin biisit äänitettyä kunnollisella tuotannolla”. Uskollinen kulkupelinikin on vielä tallessa, jota herra Luttinen äityy ihailemaan ennen kurvaamistani pois Astian pihamaalta.

www.impnaz.com

Osta CDON:sta!
Impaled Nazarene - All That You Fear
Impaled Nazarene - Absence of War Does Not Mean Peace
Impaled Nazarene - Tol Cormpt Norz
Impaled Nazarene - Urga Karma
Impaled Nazarene - Decade Of Decadence
Impaled Nazarene - Nihil


Kaikki materiaali © 2001-2005 Inferno, Hamara & Miika "Mega" Kuusinen.

Kaiken materiaalin lainaaminen ja käyttö ilman lupaa on kielletty