Soulgrind
Inferno #8/2002
SOULGRIND - VAIKKA MINÄ KULKISIN PIMEÄSSÄ LAAKSOSSA
Suomalaisen metalliskenen synkkiäkin polkuja 10 vuoden ajan tallannut
Soulgrind on päässyt matkallaan kuudenteen etappiinsa. Pitkästä
reissusta huolimatta matkamies on kaikkea muuta kuin eksyksissä ja väsynyt.
Matkan tavoitteet alkavat vasta selkiytymään ja päämäärä
häämöttämään kaukaisessa horisontissa. Matkanjärjestäjänä
on alusta saakka toiminut sama herra ja hidalgo kuin seuraavassa tekstissä
matkaoppaanamme toimiva Lord Heikkinen.
Miika ”Mega” Kuusinen
Soulgrindin uutukainen Into the Dark Vales of Death on vanhempaan tuotantoon
verrattuna huomattava harppaus eteenpäin uuteen tuntemattomaan joka musiikin
osa-alueella. Vanhimpiin tuotoksiin verrattuna kehitykseen on hyvät syyt
ja perustelut.
- Ne kaikkein vanhimmat levytykset tuolta 90-luvun alusta olivat sellaista yksin
vedettyjä kokeellista kamaa, jotka sävellettiin ja äänitettiin
saman tien huonolla tuhannen dollarin budjetilla. Sinänsä budjetilla
ei ole merkitystä, mutta halusin tehdä kaiken yksin, kokeilla miten
se sujuu. Alunperinhän niiden piti olla demoja, mutta kun MMI halusi ne
julkaista, niin tokihan annoin siihen luvan. Koko ajan homma syveni ja elämä
kasvatti levy levyltä. Mutta Whitsongs -levyllä sitten tuli tämä
kokoonpano, joka on ollut perustuksiltaan sama. Kalmalla Luopio Thy Serpentistä
vaihtui Azhemiin samaisesta pumpusta. Azhemin on uskomaton melodiavääntäjä
ja minä olen antanut sille enemmän tilaa niiden tekemisessä,
kehuu Lord Heikkinen soittotoveriaan.
Uudelta levyltä löytyy hyvinkin erilaisia elementtejä ja musiikkityylejä
aina sinfonisesta black metallista perinteisemmän metallin kautta doomahtaviin
hetkiin ja thrash runttaukseen. Pääasiallisen säveltäjän
omat mielihalut ja vaikutteet sotkeutuvat luomisprosessissa omaksi tyylikseen.
- Halusin tehdä elementeiltään vanhahtavan heavy-levyn tyyliin
Black Sabbath tai vanha Tiamat. Siis sellaisen, missä on helvetillistä
kaahausta, synkkyyttä, syvyyttä, kauneutta ja raskautta. Kaikkea hyvää
siis mitä heviin kuuluu, mutta kuitenkin sellaisen missä liikutaan
moderneissa aspekteissa. Ennen minun piti änkeä kaikki samaan biisiin,
mutta uudella levyllä biisit tehtiin biisi biisinä pohjalta eli tunnelman
mukaan.
- Hankalaa kappaleiden säveltäminen ei ole, biisit syntyvät lyhyellä
aikavälillä muutamassa kuukaudessa ja hommaa jatketaan vielä
studiossa, jos siltä tuntuu. Uudella levyllä tuli kelattua sovituksia
hieman enemmän ja kaikkein avantgardisimmat jutut tuli tiputettua pois.
Nyt oli tarkoituksena pitää homma kasassa. Mukana on nyt myös
soittamisen helppous, kun tuntee ja luottaa koko poppooseen, valottaa Lord Heikkinen
biisien taustoja ja niiden syntyprosessia.
ERILAISIA PAKANOITA
Soulgrindin musiikille on aina ollut hankala löytää osuvaa kuvausta,
joten annetaan herran itsensä kuvata Soulgrindin nykyistä musiikillista
ja lyriikallista konseptia.
- Dark melodic pagan metal with a difference eli musiikki kulkee aika omia polkujaan.
Viimeisintä levyä kehuneet ovat sanoneet, että se aukeaa parin
kuuntelun jälkeen ja kokoajan siinä kuulee jotain uutta ja jännittävää.
Minulle tuo on itse asiassa kovin kehu, sillä koko ajan kehittyvä
kuuntelukokemus on parasta. Levyllä on pakanateemoja, kaunista melodiaa,
kieroja riffejä ja jylhyyttä. Kyllä minä tämän
levyn hankkisin, jos en itse siinä soittaisi.
- Kaikki lyriikat syntyy koetusta ja siihen sekoitetaan hieman fiktiota ja kuultua.
Oman maailmankatsomuksen mukaan muokataan negatiivisten kokemusten avittamana
konsepti, josta syntyy kappaleen perusta. Lisätään hieman tutkivaa
journalismia ja luetaan Eino Leinon runoja sekä kahlataan läpi okkultistisia
teoksia. Nämä sekoitetaan päässä, jolloin sanoitukset
ovat lähes valmiita. Sanamuotoja muutetaan ja asia tehdään henkilökohtaisemmaksi.
Lyriikoista ja musiikista tulee yhtä, shamaaninen symbioosi, jossa toinen
tukee toista. Teos hehkuu rakkautta ja vihaa, tunteet saavat räiskyä
vapaana. On syntynyt uusi kappale historiaa.
Vaikka laadukas musiikki myykin itse itseään, ei ammattitaitoisten
ja tunnettujen muusikoiden mukanaolostakaan varmasti ole haittaa. Levyn runsaista
naisvokalisoinneista on vastuussa W. Lilith ja soolokitaran varressa pitkän
linjan arvostettu kepittäjä Roope Latvala. Yhteistyö heidän
kanssaan ei tainnut olla sattumankauppaa?
- W. Lilithin kanssa ollaan tunnettu jo vuosia ja kysyin häntä mukaan
jo Helkavirsiä promolle vuonna 1996 josta hän oli heti innoissaan.
Nyt hiottiin melodioita Azheminin kanssa hieman enemmän ja studiossa neiti
hoiti hommat sitten yhdessä hujauksessa. Hänellä oli myös
joitain hienoja ideoita ja nehän sitten päätyivät levylle.
- Olen tuntenut Roopen myöskin jo vuosia ja hänhän soitti jo
-95 Lust And Death Euroopan kiertueella ja siellä me tutustuttiin kunnolla.
Soitetaanhan me Walhallassakin yhdessä ja vielä eräässä
cover projektissa. Vanha kaverihan Roope on ja mukana ihan frendipohjalta. Huippu
tyyppi, kertoo Lord Heikkinen yhteisestä historiastaan em. muusikkojen
kanssa.
Roopehan on erittäin arvostettu kitaristi alan piireissä, joten hänen
mukanaolollaan ja soitollaan on varmasti myös ollut vaikutusta levyn lopputulokseen.
- Totta helvetissä Roopen soitto on vaikuttanut, onhan se paras Suomessa.
On siellä uudella levyllä pieniä hienouksia, joita se veteli
lead kitaran lisäksi. Itse asiassa Roopen piti tulla jo Elixir Mysticalle
soittamaan soolot, mutta kiertuekiireet sotkivat hommat. Nyt aikataulut sopivat
yhteen ja tulos on kuultavissa uudella levyllä. Toisaalta, en antanut Roopelle
yhtään armoa soolojen hiomisessa. Kyllä ne melkein ykkösellä
laitettiin sisään ja koko ajan vahtasin, ettei mene liian hiomiseksi.
Aluksi hänen piti soittaa vain muutamassa kipaleessa, mutta soittipa sitten
kaikissa. Eikä siihen mennyt kuin muutama tunti, hehkuttaa Heikkinen Roopen
ammattitaitoa aivan ansiosta.
Keikoilla järjestelyt ja kokoonpano taitaa kuitenkin olla hieman erilainen
kuin mitä levyllä?
- Soitimme pistokeikan kesällä Vana Vigalassa Eestissä Lager
hevifestareilla ja konsepti tuntui toimivan. Koskettimet ja jotkut muut tilpehöörit
tulivat DATilta, mutta muuten soitto oli live meininkiä. Tällä
hetkellä meillä on aika hyvä live-kokoonpano. Lisäyksenä
levyltä toisessa kitarassa on Toni Näykki Twilight Opherasta ja Jani
Pentatonikista.
- Joulukuun tulevat Suomen keikat vedetään yhdessä Gloomy Grimin
ja Barathrumin kanssa. On ollut myös puhetta, että helmikuussa olisi
lähtö Ranskaan, mutta vastaan tulee taas raha. Kaikki riippuu siitä,
onko Holylla varaa maksaa se rundi. Toisaalta, koitan kyllä itsekin vääntää
kontakteillani aikaan jonkunlaista pakettia, mutta siitä on turha puhua
vielä yhtään mitään.
SUOMALAISUUDEN OLEMUS
Soulgrindilla on juuret syvässä suomalaisuudessa ja Suomen metalliskenessä.
Miten koet ja näet suomalaisen metallin nykytilan ja mikä on Soulgrind
asema tuolla kartalla ?
- Suomesta on aina tullut hienoja yhtyeitä, sellaisia bändejä
jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan. Ikävä kyllä lafkat nyt
ottaa noita kopioita enemmän näinä päivinä. Saa helpommin
tuohta, joka sinänsä on ymmärrettävää. Mutta se
taas tappaa tämän hullun luovuuden, jota tässä maassa on
aina ollut. Toisaalta nyt on bändejä niin helvetisti ja jokaisella
bändillä tuntuu olevan biisit netissä. Mutta kaikesta huolimatta,
suomalainen metalli on paskimmillaankin parasta. Kuten eräs saksalainen
toimittaja sanoi "Suomessa on eniten loistavia ja menestyneitä metalli
orkestereita asukaslukuun verrattuna maailmassa". Ja tämä on
muuten fakta.
- Eiköhän Soulgrind ole paikallaan Soulgrindina tässä synkässä
maassa. Jos en saisi levyjä tehdä, kiusaisin ihmisiä demoilla.
Uudelta levyltä löytyy yksi kokonaan suomenkielinen kappale, johon
varmasti on ollut muitakin syitä kuin pelkkä suomalaisuuden ylistäminen.
- Suomea on ollut mukana jo ensimmäisestä levystä asti. Lyriikat
Umpijään Taistelijat biisiin tuli luonnostaan suomeksi, kun olin kahlannut
Eino Leinon sotaisempia runoja läpi. Näitä runoja, mitä
se juomaringissään kirjoitteli kansalaissodan aikoihin. Muutenkin
on tullut luettua jo parikymmentä vuotta kirjoja toisesta maailmansodasta
sekä sodista yleensä. Jotenkin se sankaruus sekä veljeys kiehtoo
vuodesta toiseen, paljastaa Heikkinen lyriikoiden taustoja.
- Suomalaisuudesta voin puhua vain itsestäni. Suomi on minulle yhtä
kuin oikeus sanoa mitä haluan, liikkua missä haluan sekä tehdä
mitä haluan vahingoittamatta ketään muuta. Suomi on minulle puhtaus,
luonto sekä vuodenajat. Varmaan tulee muutettua jossain vaiheessa vähän
enemmän maalle ja otettua elukoita jos jonkinmoisia, kökötettyä
metsässä ja ihmeteltyä maailman menoa. Menen varmaan johonkin
pohjan perukoille kylähulluksi pitkätukaksi, joka vaeltelee metsässä
ja kesällä päristelee prätkällä ympäri maita
ja mantuja. Pitää olla ylpeä suomalaisuudestaan, ilman rasismia.
Minusta syyllinen tulee tekojensa mukaan, ei ulkonäön. Meillä
on ollut ongelmat täällä jo pitkään ennen kuin rajat
ovat auenneet. Tosin kaupungeissa hommat alkavat muistuttaa liikaa Keski-Euroopan
suurkaupunkeja, ainakin täällä Helsingissä asiat ovat siihen
suuntaan menossa, pohtii Lord Heikkinen suomalaisuutta ja maailmanmenoa.
Minkälainen henkilö sitten on suomalainen Lord Heikkinen ja millainen
on hänen arvomaailmansa ?
- Kunnioitan kaikkia, jotka tekevät tätä juttua sydämestään.
Hevi on parasta - aina. Olen kyllä ajoittain kova suustani, puhun paljon
ja osa voi olla tunnerikasta paskaa. Yleensä jauhamisessa on kuitenkin
jokin pointti takana ja odotan vastapuolelta älykkyyttä ongelman selvittämiseen.
Silti, helpompihan se on vetäytyä ja jauhaa paskaa selän takana
jonkun median kautta. Siis helpompi kuin puhua suoraan ja kertoa totuus naamatusten.
Jos Soulgrind olisi jonkinlainen olio, niin millainen se olisi, mitä se
söisi ja missä se eläisi ?
- Kissapeto urbaanissa ympäristössä. Eläisi omilla ehdoillaan
ja söisi mitä haluaisi. Ihmiset metsästäisivät sitä,
mutta eivät koskaan saisi kiinni. Kissapeto olisi karannut jostain laboratoriosta,
jossa siihen olisi geenimanipuloitu yliluonnolliset voimat sekä kyky lisääntyä
minkä tahansa lajin kanssa. Lopulta maailmassa olisi enää yksi
laji, Soulgrind.