Laatikoita penkoessa löytyi seuraava katkelma suunnitellusta tv-sarjasta Heipot. Pääosaan eli Martti Heippoa esittämään oli tarkoitus pyytää Timo Hyytiäistä. Jaksoa ei koskaan kirjoitettu loppuun.

Aikoinaan monet Nypyköistä vaalivat haavetta kuvausmatkasta Puolaan. Ainoa kuvattu jakso Heippojen elämästä on Heippojen vapunvietto, nähty Valentinan keikallakin 2001.

Koira Heipon tarina
Rosberg ja Palmunen 28.12.1989
Siistinyt Rosberg 24.12.2001

Heipon kartanossa: Inga ja Martti.
Inga: Isä, miksei meillä ole koiraa?
Martti (käkikello soi): Sopii minulle, odota kun soitan kellosepälle.
Inga: Voinko mä käydä ostamassa sen?
Martti: Ai minkä?
Inga: Meille koiran.
Martti: Ehdottomasti ei! Meille ei elukoita hommata.
Inga (lähtee): Koira tuntee ihmiset ja kusee vielä komeroosi!

Puistossa: Rudolf ja Pali.
Rudolf: Pali! Rahat on nyt loppu.
Pali: Hae isältäs lisää.
Rudolf: En voi.
Pali: Rudolf sä oot onneton. Oota mä järjästän.

Pali näkee kun mies menee kauppaan ja jättää koiran ulos. Inga lähestyy kaukaa.
Pali: Tsehtseh, kiltti hauva. Kyllä sä haiset pahalle. Ole nyt kiltti koira ja saat Pali-sedältä pullaa. Anteeksi vaan, neiti hyvä,
odottakaa hetki. Haluatteko mahdollisesti ostaa kauniin koiran?
Inga: Oletteko varma, että tämä on koira. Se näyttää aivan isältäni. Ja haiseekin samalta.
Koira: VUH VUH.
Pali: Siinäs kuulit. Se on koira. Varma vahti.
Inga: Mitä se maksaa?
Pali (laskee sormilla): Äh öh äh.
Inga: Se maksaa sata markkaa.
Pali: Kiitosh.

Inga lähtee iloisena koiran kanssa kadun yli. Omistaja tulee kaupasta, näkee heidät toisella puolella, paljon autoja ajaa välissä.
Omistaja: Tuo tyttö varasti koirani! Sehän on... Inga Heippo. Opetin häntä ala-asteella kuvaamataidossa. Koulun onnettomin piirtäjä.
Pali: Mutta kaunis.
Omistaja: Ja nopea satasella.

Heipon kartano, Ingan huone:
Inga (puhuu koiralle): Tästä saat oman sängyn. Muista ettet poistu huoneesta. Isä ei pidä koirista, ja sitä paitsi olet aivan hänen
näköisensä.
Birgitta: Syömään! Syömään!
Inga: Tullaan!

Ruokasali:
Birgitta: Hyvä että olet täällä, Inga. Saat auttaa lautasliinojen rypistelemisessä. Pauliina-mummo tuli syömään.
Inga: Kiva kiva.
Pauliina: Inga! Ihana nähdä. Oletpa sinä lihonut.
Inga: Mitä, sanoitsä punkero?
Birgitta: Öh. äiti ei tiedä mitä sanoo. Nyt syömään. Pojat on vielä harjoituksissa. Missäs Martti on? Martti!
Koira (tulee nelinkontin): VUH VUH.
Pauliina: No mutta Martti. Onpa mukava nähdä. Oletpas leikkisä.
Birgitta: Martti!
Inga: Helvetti, ovi jäi auki!
Birgitta: Miiitä?
Koira (hyppää Martin tuolille): VUH.
Pauliina: Ihanaa, Martti näyttelee koiraa. Nouda! (Heittää sämpylän, koira perään)
Birgitta: Voi voi Martti kulta.
Pauliina: On sinulla huumorintajuinen mies, ja minulla vävy!
Birgitta: Ryhdistäydytäänpä kaikki. Ruoka jäähtyy ja juoma lämpenee.

Istuutuvat. Koira työntää päänsä keittokulhoon. Kaikki pomppaavat ylös.
Birgitta: Minä en kestä! En ymmärrä.
Inga: Mä ymmärrän. (Vie koiran pois)
Pauliina: Kyllä hän on muuttunut.
Martti: Anteeksi että olen myöhässä... Mitä on tapahtunut?
Birgitta: Yhyy. Häälahjaksi saamani liina on pilalla.
Martti: No se ei ole suuri vahinko.
Birgitta: Senkin sika! Häpäisit minut!
Martti: Siitähän on jo kauan, sitä paitsi mehän olemme nykyään naimisissa. (katsoo kelloa) Olenko myöhässä?
Birgitta: Kunpa olisitkin!
Martti: Niinpä olenkin. Täytyykin varmaan mennä...
Pauliina: Minusta tuntuu että pyörryn.
Birgitta: Nyt tuli sotku! En halua puhua sinulle ikinä!
Martti (menee): Onko minulla väärän värinen kravatti?

Ingan huone:
Inga (koiralle): Katso nyt mitä sait aikaan.
Inga laittaa koiran komeroon. Koira pieraisee. Inga lähtee lenkille, näkee ruokasalissa vanhempiensa heittävän toisiaan kermakakuilla.

Puhelin pirisee pitkään. Kukaan ei vastaa. Omistaja laskee toisessa päässä luurin pettyneenä.

Ingan huone:
Ralf: Inga, oletko nähnyt käsipainojani?
Etsii, katsoo komeroon.
Koira: Prrt. (pieraisee)
Ralf: Isä, mitä sinä täällä komerossa piereskelet? Oletko nähnyt käsipainojani?
Koira: Prrt .
Ralf: No ole sitten siellä. (sulkee oven)

Ruokasali:
Martti (lähtee talosta naama vaahdossa): Perhana, anoppi on taas sekoittanut Birgitan pään.

Ingan huone:
Mela: Hsst. Mari, pitele näitä piuhoja.
Mari Kari: Mitä nämä ovat?
Mela: Täytyy asentaa salakuuntelulaitteet Ingan huoneeseen.
Mari Kari: Mutta Mela, en ymmärrä miksi?
Mela: Luulen että jokaöinen humina korvissani tulee täältä. (avaa komeron)
Koira: VUH.
Mela: Martti, mitä sinä täällä teet? Yritätkö vakoilla tytärtäsi?
Mari Kari: Mitä täällä tapahtuu?
Mela: Martti oli komerossa.
Mari Kari: Mitä se siellä teki?
Mela: On ainakin paskantanut lattialle.

Heipon kartanon piha. Postimies Mannonen tuo valtavaa postiläjää.
Koira: VUH.
Mannonen: Kyllä teille tulee paljon lehtiä. Martti, mikä sinua vaivaa?
Koira: Grrr! GNA!
Mannonen: Aaaaa! (Postit lentävät. Koira juoksee ruokasaliin)
Mannonen: Perhana! Birgitta! Martti puri mua!

Koira syö kermaa lattialta. Mannonen tulee sisään.
Mannonen: Miehesi puri minua!
Birgitta: Eihän se ole mahdollista.
Mannonen: Soita ambulanssi. Ja poliisi lopettamaan tuo... koira! Haastan sinut oikeuteen, Martti!
Koira: VUH VUH!
Birgitta: Olet mennyt päästäsi sekaisin.
Pauliina: Minä taidan pyörtyä!
Birgitta: Äiti, soita ensin ambulanssi. Mieheni puri postimiestä, jalkaan tai perseeseen?
Mela: Birgitta. Miehesi on paskantanut komeroon.
Rudolf (tulee kännissä): Ihanaa olla taas kehissä. Mä olen paskantanut housuuni.
Birgitta: Rudolf! Tämä on viimeinen tikki! (Birgitta ja Pauliina pyörtyvät)
Mannonen: Äitisi pyörtyi.
Rudolf: Hyvä. Pelataanko korttia?
Mari Kari: Pelaatteko te korttia?

Puhelin pirisee. Rudolf menee vastaamaan.
Rudolf: Heipolla.
Omistaja: Täällä Kaarlo Karinen. Tyttärenne on varastanut koirani.
Rudolf: Meillä ei ole tytärtä. Meillä ei ole koiraa. Olette varmaan hullu tai humalassa.
Omistaja: Ellette heti palauta koiraa, kidnappaan sen hulttiopoikanne joka vetelehtii ostarilla.
Rudolf: En ymmärrä. Ei mulla ole poikaa. (Sulkee puhelimen)

Ravintolassa:
Martti istuu surullisena, naama kermavaahdossa
Martti: Vielä yksi tupla tuplana.
Omistaja: Lasi tuoremehua - ja lasi vodkaa.
(juovat)
Omistaja: Ei näytä menevän hyvin sullakaan, muukalainen.
Martti: Mitä?
Omistaja: Taidat olla yhtä vittuuntunut kuin minäkin. Minulta varastettiin juuri koira.
Martti: No niin. Anoppi tuli käymään ja heti vaimo sekosi.
Omistaja: Kasvatin sen ihan pennusta asti!
Martti: Se heitti vielä kermakakullakin!

Ratkiriemukasta draamaa. Heippoja on samoihin aikoihin kirjoitettu toinenkin jakso. Tai pikemminkin jakson alku. Eroavaisuuksia tähän oli, että pääosaan oli siirtynyt Heippojen pahasti R-vikainen poika Teo Heippo, sekä hänen aikamiespoikaveljensä, hanuristi, joka orgasmin hetkellä intoutui laulamaan Nils Holgerssonia.

Muistan jakson käsitelleen joulua. Ensimmäisessä kohtauksessa Teo ja hänen tyttöystävänsä peruuttivat vahingossa mummon hengiltä riidellessään hampurilaisen syönnistä autossa.

Synopsis, kohtaus 1.

Teo ja tytsy autossa ajamassa kohti Heippolaa. Tyttö syö hampurilaista ja Teo valittaa auton sotkeutuvan. Ajavat vahingossa Heippolan talon ohi. Tyttö sanoo "tossa se oli". Lukkojarrutus, pakki päälle ja täyttä huurua takaisinpäin. Valitettavasti mummo on ikkunasta tarkkaillessaan nähnyt nuorten ajavan talon ohi, pelastanut palavat piparit uunista ennenkuin juoksee savuava pelti kädessä auton perään tielle huutaen "piparit palaa". Teo ja tytsy kuulevat tumpsauksen autontakaa. Teo: Mikä se oli? Tästä oli
tarkoitus lähteä alkutekstien rullaamaan. Taustalla ambulanssien ja pollarien vilkkuvia valoja onnettomuuspaikalla. En muista kirjoitettiinko sitä enenpää.

Synopsis loppuu.

Myöhemmin oli kohtaus, jossa Teon kaveri tuli hakemaan Teoa pihasta omalla autollaan rilluttelemaan. Mummo kyttäsi ikkunasta, kuten aina. Kaveri näki mummon naaman pimeässä ikkunassa vienosti pihavalon valaisemana. Kaveri: Jätkä on hommannu ikkunaan tollaisen makean mörkötarran. Koska mummo kuitenkin kuoli tuossa alussa, tämän täytyy siis olla takauma. Tämän johdosta mummoon kuitenkin viitataan jatkossa aina "mörkötarra".